15.11.2005

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 19.4.2004 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Samalla Ulkomaalaisvirasto on päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Bangladeshiin. Ulkomaalaisvirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

A:n henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmistamaan viranomaisen antamalla luotettavalla asiakirjalla. Matkustusasiakirjojen puuttumisen vuoksi A:n kotimaasta lähdön ajankohtaa, matkareittiä ja matkustustapaa ei ole voitu selvittää.

A on kertonut kuuluneensa Awami League -puolueen nuorisojärjestöön ja toimineensa omalla alueellaan johtajana. A:n kertoma poliittinen toiminta on ollut vähäistä ja se on rajoittunut suppealle alueelle.

Lähtökohtaisesti rikosilmoitusta sinänsä ja pyrkimystä selvittää rikosta ei voida pitää osoituksena A:han kohdistuvasta vainosta.

A:n esittämät turvapaikkaperusteet ovat jääneet ulkokohtaisiksi ja ylimalkaisiksi. Ne liittyvät yksityishenkilöiden A:han kohdistaman häirintään, ja niitä vastaan A:n tulee turvautua ensisijaisesti oman maansa viranomaisten antamaan suojeluun. Yksittäisten henkilöiden aiheuttama häirintä ei ole peruste myöntää kansainvälistä suojelua. Kun otetaan huomioon A:n kertomus kokonaisuudessaan, kertomus ei osoita, etteikö A voisi saada kotimaansa viranomaisilta suojelua mahdollisia yksityishenkilöiden häneen kohdistamia oikeudenloukkauksia vastaan.

A:ta ei ole koskaan pidätetty, vangittu, tuomittu tai rangaistu kotimaassaan, eikä hän ole muutoinkaan joutunut kotimaansa viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteeksi. A:n väite etsintäkuulutettuna olemisestaan perustuu pelkästään hänen omaan arveluunsa.

Ulkomaalaisvirasto katsoo, että A:lla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ulkomaalaisvirasto katsoo edelleen, ettei A:n voida katsoa olevan ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetun suojelun tarpeessa.

A ei ole esittänyt ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi. Turvapaikanhakijan työnteko ei ole peruste oleskeluluvan myöntämiselle. Ulkomaalaisvirasto katsoo, ettei oleskeluluvan epäämistä voida muutoinkaan pitää ilmeisen kohtuuttomana. A:n oleskelun jatkuminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, jota hänelle ei ole myönnetty.

Ulkomaalaisvirasto on käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että A voidaan käännyttää Bangladeshiin ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 30 tai 31 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaisella alueelle.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on päätöksellään hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittaja on perustanut turvapaikkahakemuksensa poliittisesta toiminnastaan aiheutuneisiin vaikeuksiin. Hän on kertonut toimineensa Awami League -puolueen nuorisojärjestön Chhatra Leaguen aluejohtajana. Hänen mukaansa Jamat-e-Islam -puolueen kannattajat ovat etsineet häntä kotoa surmaamistarkoituksessa ja hänestä on tehty kaksi tekaistua rikosilmoitusta. Kertomansa mukaan hän ei ole tehnyt häirinnästä rikosilmoitusta.

Valittajan kertoma poliittinen toiminta on ollut vähäistä. Yksittäisten henkilöiden aiheuttama häirintä tai Bangladeshin heikko ihmisoikeustilanne sinällään eivät ole peruste myöntää kansainvälistä suojelua.

Asiassa esille tulleen perusteella ei ole todennäköistä, että valittajalla olisi ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi perusteltu syy olettaa hänen olevan vaarassa joutua kotimaassaan vakavien oikeudenloukkausten tai epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Valittaja ei ole ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla suojelun tarpeessa. Valittajalle ei voida näin ollen antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa suojelun tarpeen vuoksi.

Valittajalla ei ole esitetty olevan merkittäviä siteitä Suomeen. Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että Ulkomaalaisvirasto on voinut hylätä valittajan oleskelulupahakemuksen ja käännyttää hänet kotimaahansa.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut ulkomaalaislain (378/1991) 20, 30, 31, 37 ja 38 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on lisäksi pyytänyt käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

Valituksessaan A on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi, eli oleskeluluvan myöntämistä varten.

Valituksessaan A on viitannut kaikkeen jo aiemmin esitettyyn ja uutena seikkana ilmoittanut, että hän ei ole valitettavasti ymmärtänyt toimittaa vihkitodistusta ajoissa asiamiehelle. Näin ollen hallinto-oikeudella ei ole ollut käytettävissään sitä tietoa, että A on solminut avioliiton Suomen kansalaisen B:n kanssa 5.11.2004. Puolisot ovat muuttaneet virallisesti yhteen 1.1.2005.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ulkomaalaisvirasto on antanut asiassa lausunnon, jossa todetaan muun ohella, että korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 29.6.2004 taltionumero 1608 soveltanut ulkomaalaislain 40 §:n 3 momenttia ulkomaalaislain 50 §:n mukaan tehtyyn hakemukseen ja todennut, että hakijalla on oikeus hakea 1.5.2004 jälkeen oleskelulupaa Suomen kansalaisen kanssa solmimansa avioliiton perusteella Suomessa ja ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentin mukaan oikeus oleskella maassa, kunnes hänen oleskelulupansa on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös hänen maasta poistamiseksi. Valittaja on käyttänyt ulkomaalaislain 50 §:n mukaista oikeuttaan hakea oleskelulupaa Suomessa. Asiassa on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös valittajan maasta poistamiseksi. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että ulkomaalaislain 50 §:n mukaan tehty hakemus ei siis ole poikkeus 40 §:n 3 momentin mukaiseen sääntöön ja tapaukseen tulee soveltaa 40 §:n 3 momenttia. Näin avioliitto Suomen kansalaisen kanssa tai ulkomaalaislain 50 §:n mukaan tehty hakemus eivät ole perusteita kieltää maasta poistamispäätöksen täytäntöönpanoa eivätkä muodosta myöskään perustetta valitusluvan myöntämiselle.

A on ilmoittanut, ettei Ulkomaalaisviraston lausunnon johdosta ole aihetta antaa vastaselitystä.

Merkitään , että tänne saadun selvityksen mukaan A on 12.1.2005 jättänyt Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselle oleskelulupahakemuksen, joka on Ulkomaalaisviraston käsiteltävänä.

Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on 3.5.2005 antamallaan päätöksellä taltionumero 1032 kieltänyt käännyttämisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan valituslupahakemuksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituslupahakemuksen turvapaikan ja suojelun tarpeen perusteella myönnettävän oleskeluluvan osalta.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua oleskelulupaa sekä käännyttämistä koskevalta osalta. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset näiltä osin. A:n edellä mainittu oleskelulupahakemus on Ulkomaalaisviraston käsiteltävänä.

Perustelut:

1. Sen perusteella, mitä valitusluvan hakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, turvapaikka-asian ja suojelun tarpeen perusteella myönnettävän oleskeluluvan osalta asiassa ei ole ulkomaalaislain (301/2004) 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle henkilölle voidaan myöntää oleskelulupa Suomessa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Ulkomaalaislain (378/1991) 37 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkaminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, mutta jolle sitä ei ole myönnetty.

Ulkomaalaislain (378/1991) 38 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen.

Ulkomaalaislain (378/1991) 1 §:n 4 momentin mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Uuden, 1.5.2004 voimaan tulleen ulkomaalaislain (301/2004) 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Hallituksen esityksen (28/2003 vp) mukaan pääsäännöksi käytännössä on tarkoitettu muodostuvan luvan hakeminen Suomessa. Tällöin hakijan ja hänen puolisonsa avioliitto ja siihen liittyvät seikat selvitetään puolisoita kuulemalla.

Ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi.

Mainittuun 40 §:ään otettiin uudet säännökset ulkomaalaisen oleskeluoikeudesta Suomessa. Hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan, että 40 §:n 3 momentissa "kirjattaisiin lakiin se seikka, että ulkomaalainen, joka voi jättää oleskelulupahakemuksen Suomessa, voi laillisesti oleskella Suomessa hakemuksen käsittelyn ajan. Kuitenkin jos on tehty ulkomaalaista koskeva maasta poistamispäätös, oleskelulupahakemuksen tekeminen ei estä maasta poistamispäätöksen täytäntöönpanoa." Kun otetaan huomioon hallituksen esityksen edellä viitattu jälkimmäinen virke, säännöstä on tulkittava niin, että se oikeuttaa säännöksessä tarkoitetun ulkomaalaisen oleskelemaan Suomessa oleskelulupahakemuksensa käsittelyn ajan kuitenkin edellyttäen, ettei hänen osaltaan ole tehty täytäntöönpanokelpoista maasta poistamispäätöstä. Mikäli tällainen maasta poistamispäätös on jo tehty, uusi oleskelulupahakemus ei sellaisenaan estä maasta poistamisen täytäntöönpanemista.

Ulkomaalaisvirasto on 19.4.2004 hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Bangladeshiin. Hallinto-oikeus on 28.12.2004 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen. Kun A ei asiakirjojen mukaan ole ilmoittanut hallinto-oikeudelle 5.11.2004 solmimastaan avioliitosta Suomen kansalaisen kanssa, hallinto-oikeus ei ole voinut ottaa tätä seikkaa huomioon päätöstä tehdessään. Koska A:lla ei ole ollut muita erityisiä siteitä Suomeen, hallinto-oikeuden on käytettävissään olleiden tietojen perusteella tullut hylätä A:n valitus siltä osin kuin on kysymys oleskeluluvan myöntämisestä ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n nojalla ja tähän liittyvästä käännyttämisestä. Hallinto-oikeuden käännyttämistä koskeva päätös on siten ollut sinänsä lainmukainen.

A on solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa ennen kuin hallinto-oikeus on 28.12.2004 tehnyt A:ta koskevan täytäntöönpanokelpoisen maasta poistamispäätöksen. Kun otetaan huomioon edellä selostetut uudesta ulkomaalaislaista ilmenevät periaatteet sekä se, että A:lla on oikeus, jota hän on myös sittemmin 12.1.2005 käyttänyt, hakea 1.5.2004 jälkeen oleskelulupaa Suomen kansalaisen kanssa solmimansa avioliiton perusteella Suomessa ja ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentin mukaan oikeus oleskella maassa, kunnes hänen oleskelulupa-asiansa on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös hänen maasta poistamisekseen, vuoden 1991 ulkomaalaislain nojalla annettua määräystä A:n käännyttämisestä on pidettävä kohtuuttomana. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset on puheena olevilta osin kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Jukka Mattila ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Henna Rintala.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Eri mieltä olleen hallintoneuvos Anne E. Niemen äänestyslausunto, johon hallintoneuvokset Niilo Jääskinen ja Pirkko Ignatius yhtyivät:

"Olen päätöksen lopputuloksesta kaikilta osin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun oleskeluluvan sekä käännyttämispäätöksen osalta eri perustein kuin enemmistö.

Ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle henkilölle voidaan myöntää oleskelulupa Suomessa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Ulkomaalaislain (378/1991) 37 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkaminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, mutta jolle sitä ei ole myönnetty.

Ulkomaalaislain (378/1991) 38 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen.

Ulkomaalaislain (378/1991) 1 §:n 4 momentin mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Uuden, 1.5.2004 voimaan tulleen ulkomaalaislain (301/2004) 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Hallituksen esityksen (28/2003 vp) mukaan pääsäännöksi käytännössä on tarkoitettu muodostuvan luvan hakeminen Suomessa. Tällöin hakijan ja hänen puolisonsa avioliitto ja siihen liittyvät seikat selvitetään puolisoita kuulemalla.

Päätös A:n käännyttämisestä liittyy siihen, että hänen hakemuksensa turvapaikan saamiseksi on hylätty eikä hänelle siten muodostunut tuolla perusteella oikeutta laillisesti oleskella Suomessa. Tähän on perustunut myös Helsingin hallinto-oikeuden päätös. Asiassa on kuitenkin ilmennyt, että A oli solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa ja on sittemmin hakenut avioliittonsa perusteella oleskelulupaa. Ulkomaalaislain (301/2004) 50 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupaa voidaan perhesiteen perusteella hakea myös Suomessa. Ulkomaalaislain (301/2004) 40 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalaisella on oikeus oleskella maassa, kunnes hänen oleskelulupa-asiansa on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös hänen maasta poistamisekseen. Kun otan huomioon A:n turvapaikkapäätökseen liittyvän maasta poistamista koskevan päätöksen perusteet suhteessa siihen, että avioliiton perusteella voi hakea oleskelulupaa myös Suomesta ja hakemuksen käsittelyn ajan oleskella laillisesti maassa, katson, että valituksenalainen käännyttämispäätös rajoittaa A:n oikeuksia enemmän kuin on välttämätöntä."

Asian esittelijän, hallintosihteeri Henna Rintalan päätösehdotus asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Anne E. Niemen äänestyslausunto.